Sain kunniamaininnan kirjoituskilpailussa!
Aivan ensin nopea kirjoituspäivitys: Työstän tällä hetkellä kahdeksatta romaanikäsikirjoitustani, työnimeltään Musta joutsen, ja olen aivan haltioissani tarinasta! Viimeksi näin oli ehkä Pihlajapalatsin kanssa, mutta en muista olinko silloinkaan aivan yhtä innoissani (olin varmaan, editointikierrokset aina laimentavat intoa tarinaan ja on vaikea muistaa sitä alkuperäistä fiilistä). Lahon kanssa oli ongelmia alusta asti, säeromaani taas oli aivan erilainen prosessi kuin muut tarinani.
Tällä hetkellä tunnen vain puhdasta kirjoittamisen iloa, vaikka minusta tuntuu, että tarina on muutenkin lupaava. Olen kuitenkin onnistunut unohtamaan tavoitteellisen kirjoittamisen toistaiseksi ja vain nauttimaan. Ihan parasta!
Tosin se on johtanut siihen, että kaikki rutiinit ja suunnitelmat ovat lentäneet ikkunasta ulos, kun haluan vain uppoutua tähän tarinaan. Ja se on okei. Minulle ei varmaan enää ikinä tule samanlaista mahdollisuutta kirjoittaa ilman muita velvollisuuksia tai häiriötekijöitä kuin nyt, kun Italia-viikot vetelevät viimeistään.
Joten pahoittelut siitä, että blogi ja some ovat olleet hiljaisia lupauksista huolimatta. Pidättäydynkin nyt tekemästä mitään lupauksia jatkosta, sillä tiedän, että kun palaan Suomeen ja arkeen, aikani ja resurssini tulevat olemaan tiukoilla.
Mutta sitten itse asiaan.
Eli sain kunniamaininnan Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Oulun kirjailijaseura ry:n kirjoituskilpailussa!
Olin itse asiassa jo unohtanut osallistuneeni kyseiseen kilpailuun. Oululainen kaverini vinkkasi sen minulle, sillä aiheena oli spekulatiivinen fiktio. Maksimisivumäärä oli vain kolme sivua ja minulla sattui olemaan vajaan neljän sivun mittainen novelli, tosin kamalan vanha. Kirjoitin sen lukiossa yli 10 vuotta sitten.
Mutta ajattelin, että miksipä ei, lyhensin sitä ja lähetin matkaan. Kun sain sähköpostin kunniamaininnasta, hetken aikaa olin ihan hämmentynyt, että mitä tämä on. Sitten harmitti kun en voinut heti alkaa huutelemaan asiasta.
Nyt tulokset on julkaistu virallisesti ja samalla myös kaikki voittaneet ja kunniamaininnan saaneet tekstit, myös minun. Halutessasi löydät ne täältä. Jee!
Näin jälkikäteen hieman harmittaa, etten lyhentänyt tekstiä enempää (varsinkin kun se näyttää tuossa olevan yli sen kolme sivua...), sillä ihan alun perin lukiossa se oli vain noin kaksi sivua. Tekstissähän on kaksi keskustelua ja jälkimmäisen lisäsin joskus vuosia sitten kirjoituskurssilla, jossa novellia käsiteltiin. Se jälkimmäinen on sellainen, että se vääntää novellin "sanomaa" rautalangasta, kun alun perin nimenomaan halusin kirjoittaa novellin, jonka voisi tulkita kahdella eri tavalla riippuen lukijan omista asennoitumisista, enkä niinkään sanoa sillä mitään suoraan.
Koelukijoilta kuitenkin aikoinaan tuli palautetta, että toinen tulkinta oli liian piilotettu ja vain harva onnistui sen poimimaan sieltä, joten lisäsin toisen dialogipätkän. Nyt olen kyllä sitä mieltä, että varsinkin lyhennettynä versiona se on turhan osoitteleva.
Mutta yritän nyt päästää irti epävarmuuksista ja vain iloita! Tämä on nimittäin juuri sitä, mitä nyt kaipasinkin, eli validaatiota.
Olen yläasteella sijoittunut kahdesti kirjoituskilpailussa, toinen oli koulun sisäinen ja toinen kaupungin laajuinen. Kummassakaan en kuitenkaan tiennyt osallistuvani, vaan opettaja oli laittanut kilpailuun tunnilla tehdyn tekstin. Niinpä en osaa ajatella niitä samanlaisina saavutuksina, sillä en varsinaisesti "yrittänyt". Olen tietenkin myös saanut kehuja kirjoituskursseilla, mutta niihinkin on vaikea suhtautua voittoina.
Joku voi ehkä pitää kunniamainintaa satunnaisessa kirjoituskilpailussa pienenä asiana, mutta minulle se on ensimmäinen kerta, kun joku puolueeton taho on antanut ns. hyväksymisleiman kirjoitukselleni. Se tekee minut hurjan onnelliseksi ja tulen muistamaan tämän aina.
Kiitokset Ppkyo:lle ja Oulun kirjailijaseuralle!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti