Hahmokaaret osa 9: Toisen näytöksen 1.puolikas
Toinen näytös on tarinasi pisin osio Kolmen näytöksen rakenteessa. Se vie tarinasta suurin piirtein 50 %, kun ensimmäinen ja kolmas näytös ovat vain 25 %.
Siihen tultaessa monella kirjoittajalla loppuu puhti: Tarinan alku on ollut mielessä kirkkaana, ehkä loppukin, mutta keskikohta tuntuu hähmäiseltä. Tälle on oma termikin "muhjuinen keskikohta" (eng. muddled middle), jossa tarina laahaa.
Koska sen kirjoittaminen tuntuu vaikealta, moni kirjoittaja kokee sen myös kaikista tylsimmäksi osioksi. Ja kun se on vielä se pisinkin!
Miten siis päästä ylitse muhjuisesta ja epäinspiroivasta keskikohdasta? Minun vastaukseni on suunnittelu. Olen kokeillut itse kirjoittaa pantsaten, suunnittelematta, mutta juuri alun asettamisen jälkeen käy kuten yllä kuvailin. Sinun ei tarvitse kuitenkaan suunnitella paljoa, jos se ei tunnu omalta jutulta (tai tietenkään lainkaan, mutta kannattaa harkita, jos tarinat tuntuvat tässä kohtaa jäävän kesken tai valmiit käsikset ontuvat). Jo se voi riittää, että keksit itsellesi yhden tärkeimmistä juonipisteistä, ehkä jopa sen kaikista tärkeimmän: keskipisteen. Mutta toisesta näytöksestä löytyy myös muita juonipisteitä (story beats), jotka Kolmen näytöksen rakenteessa ovat kaksi tiukkaa paikkaa (oma vapaa suomennos, eng. pinch points). Lisäksi siihen liittyy paljon hahmokaaren tavoitteita, joita voi suunnitellessa miettiä.
Muista, että toinen näytös on se, missä varsinainen tarina tapahtuu, missä hahmosi kasvaa ihmisenä. Alku on tarinan asettelua ja loppu juonenpätkien käärimistä. Nyt pääset näyttämään päähenkilösi tositoimissa, rakentamaan jännitteitä hänen ja muiden hahmojen välille, keksimään juonenkäänteitä, kehittelemään sivujuonia, esittelemään uusia (seikkailumaailman) hahmoja, syventämään maailmaa. Koska tämä on pisin näytös ja monet sen pisteistä joustavia ajoitukseltaan, voit käyttää aikaa sen rakentamiseen juuri niin yksinkertaiseksi tai monimutkaiseksi kuin haluat.
Kuten aiemminkin, tämä postaus perustuu K. M. Weilandin artikkelisarjaan sekä muihin lähteisiin, jotka löytyvät lopusta.
Toisen näytöksen ensimmäisen puolikkaan kirjoittaminen
Toisesta näytöksestä kannattaa muistaa, että se
-alkaa heti 1. juonipisteen jälkeen (25 % jälkeen)
-loppuu 3. juonipisteeseen (joissain lähteissä 2. juonipiste) (75 %:iin)
-sisältää keskipisteen (voidaan tulkita 2. juonipisteeksi, n. 50 % kohdalla) ja kaksi tiukkaa paikkaa (n. 37 % ja 62 %)
Sen ensimmäinen puolikas
-näyttää, kuinka päähenkilösi reagoi 1. juonipisteen tapahtumiin
-esittelee uuden seikkailumaailman
-näyttää, kuinka päähenkilösi yrittää löytää tasapainonsa ja pärjätä tässä uudessa/muuttuneessa ympäristössään
-sisältää ensimmäisen tiukan paikan
Reaktiviinen vs passiivinen
Päähenkilösi ei aina itse tajua, miten erilainen hänen ympäristönsä on. Tämän osion aikana hän alkaa ymmärtää, etteivät vanhat säännöt (hänen harhaluulonsa) enää toimi. Hän yrittää reagoida 1. juonipisteeseen ja pyrkii samalla kohti tavoitettaan eli haluaan.
Kolmen näytöksen rakenteessa puhutaan usein reaktiivisesta ja aktiivisesta sankarista, eli päähenkilöstä, joka ensin reagoi ja sitten toimii. Käänne tapahtuu keskikohdassa. Sankarin reagoiminen on toisen näytöksen 1. puolikkaassa erityisen selvää, mutta sitä ei pidä sekoittaa passiivisuuteen. Kyllä, hän ei ole vielä saanut otetta konfliktista ja on antagonistin armoilla. Mutta hänen pitää silti ajaa juonta eteenpäin, tehdä valintoja, pyrkiä kohti tavoitteitaan, eikä vain kellua eteenpäin. Pointti on siinä, että hänen valintansa ovat yleensä reaktioita johonkin juonen tapahtumaan tai antagonistin asettamaan esteeseen.
Ja heti tuon sanottuani totean, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia, kuin minä monet rakennekaaviot ja kirjoitusvinkit ne esittävät. Tärkeintä on ymmärtää mitä ne ajavat takaa ja sitten soveltaa sitä omaan tarinaansa sopivissa määrin.
Kun päähenkilösi toimii tässä osiossa, hän oppii uuden maailman sääntöjä ja havaitsee, mitkä toimintamallit eivät toimi hänen halunsa tavoittelussa. Kaikki tämä rakentaa perustaa sille, että hän havaitsee kuinka hänen harhaluulonsa estää häntä saamasta haluamaansa. Myös lukijalle tehdään entistä selvemmäksi, kuinka iso haitta harhaluulo oikeasti onkaan.
1. tiukka paikka (1. pinch point)
Usein tämän osion ensimmäinen puolikas on ns. hauskaa ja leikkejä (fun and games), missä seikkailumaailmaa esitellään, hahmon persoonallisuutta syvennetään ja hän harjoittelee uusia taitoja. Siksi on tärkeää noin puolivälissä osiota muistuttaa hahmoasi ja lukijoitasi varsinaisesta juonesta.
Tiukat paikat ovat käänteitä tarinassa, jossa antagonisti esittelee voimaansa ja muistuttaa sekä lukijalle että hahmolle, mitä pelissä on, mitä tapahtuu, jos päähenkilö epäonnistuu. Esimerkiksi dekkareissa tämä on usein uusi murha tai vaikka etsivän sukulaisen kidnappaus. Toinen vaihtoehto on antaa päähenkilöllesi vihje konfliktin luonteesta tai vihjata tuleviin vaikeuksiin. Joskus päähenkilö ei edes itse ole tiukassa paikassa, vaan siinä siirrytään pahiksen näkökulmaan ja näytetään miten hän kehittelee juoniaan.
4 hahmokaaren päämäärää toisen näytöksen 1. puolikkaassa
Nämä neljä hahmokaaren pointtia eivät ole ajoitukseltaan niin selkeitä kuin varsinaiset juonipisteet. Kunhan hyödynnät niitä ennen keskipistettä, olet rakentanut vahvan perustan tuleville tapahtumille.
1. Tarjoa hahmolle keinoja harhaluulon voittamiseen
Kun 1. juonipiste on sekoittanut hahmosi normaalin maailman, hän on haavoittuvainen ja usein vastaanottavaisempi avulle harhaluulonsa voittamiseen. Hän ei saa vielä kaikkia keinoja siihen, mutta ainakin ensimmäisen.
Usein tuo ensimmäinen työkalu tulee esimerkiksi mentorin neuvon muodossa. Usein tässä kohtaa tarinaa ulkoisessa juonessa hahmo myös oppii taitoja, joita hän tulee käyttämään taistelussaan antagonistia vastaan kliimaksissa (esimerkiksi oppii magiaa tai miekankäyttöä tai tutkii uutta maailmaa ja oppii siitä tai vaikkapa romantiikassa tutustuu paremmin tulevaan kumppaniinsa). Konkreettisten taitojen ja tietojen lisäksi hänen pitäisi myös oppia totuuksia, jotka auttavat harhaluulon kumoamisessa. Hänen ei kuitenkaan ole pakko vielä täysin sisäistää niitä.
Parasta on, jos voit näyttää nuo totuudet sen sijaan, että joku vain latelisi ne päähenkilöllesi. Laita hahmo tilanteisiin, joissa hän voi nähdä ne käytännössä.
Toy Storyssa Bo-Peep rohkaisee Woodya sanomalla, että vaikka Andy on innoissaan Buzzista, hänellä on aina sydämessään paikka Woodylle.
2. Näytä hahmo kohtaamassa vaikeuksia, kun hän toimii harhaluulonsa mukaisesti
Vaikka maailma päähenkilön ympärillä on muuttunut, hän on yhä sama vanha itsensä. Vaikka totuus kimmeltää jo jossakin kaukaisuudessa, hän ei vielä ole edes tajunnut, että on olemassa harhaluulo, joka hänen pitää voittaa. Hän yrittää yhä turvautua vanhoihin toimintatapoihinsa uusissa konflikteissa, eikä se enää toimi.
Toisen näytöksen aikana hahmoasi siis rankaistaan, jos hän noudattaa harhaluuloaan. Kun tähän asti harhaluulo on toiminut ja auttanut häntä elämään parempaa elämää, nyt se muuttuu esteeksi. Eikä pelkästään hänen tarpeelleen, vaan myös hänen halulleen, hänen juonitavoitteelleen. Silti hän jatkaa yrittämistä, sillä hän ei tajua, mikä on vialla.
Usein hän yrittää muuttaa taktiikkaa sen sijaan, että korjaisi juurisyytä. Hän tajuaa epäonnistuvansa, mutta ei sitä, miksi. Hän siis tarrautuu yhä harhaluuloonsa, mutta on avoimempi muutokselle.
Esimerkiksi jouduttuaan maahan Thor yrittää turvautua vanhaan tapaansa voittaa vaikeudet lihasvoimalla ja ylimielisyydellä, mikä johtaa vain nöyryyttäviin tilanteisiin.
3. Liikuta hahmoa lähemmäs hänen haluaan ja kauemmas hänen tarpeestaan
Tässä kohtaa hahmosi tavoittelee yhä kaikin voimin haluaan. Hän uskoo, että se ratkaisee kaikki hänen ongelmansa. Hän ei vain ymmärrä, että sen tavoitteleminen johtaa häntä kauemmas asiasta, minkä hän todella tarvitsee - jos ei muuten, niin siksi että hän luulee halun saavuttamisen tekevän tarpeesta tarpeettoman.
Vaikka hänen toimintatapansa perustuvat yhä harhaluuloon ja toimivat tässä uudessa maailmassa yhä heikommin ja heikommin, hän edistyy silti tavoitteissaan. Nämä voitot eivät kuitenkaan ole todellisia voittoja, sillä ne sokeuttavat hahmon tarpeelleen. Halun vetovoima on vetämässä häntä kohti tuhoa, vaikka hän ei vielä näe sitä itse. Hän on ehkä voittamassa ulkoisen konfliktin, mutta häviämässä sisäisen taistelunsa.
Esimerkiksi The Greatest Showman -elokuvassa P.T. saavuttaa menestystä uusilla näytöksillään ja jopa onnistuu houkuttelemaan kuuluisan laulajattaren esiintymään. Kaikki tuo kuitenkin lyö kiilaa hänen ja hänen perheensä välille, mutta hän ei kykene näkemään sitä.
4. Anna hahmolle vilaus elämästä ilman harhaluuloa
Laita hahmosi tilanteeseen, jossa hän voi nähdä vilahduksen maailmasta, jossa hänen harhaluulollaan ei ole valtaa. Ei sen enempää, sillä hän ei ole vielä valmis karistamaan harhaluuloaan. Riittää, että hän alkaa pikkuhiljaa hahmottaa, että on olemassa muitakin tapoja elää ja että ne tavat voivat olla aika paljon parempia kuin hänen tapansa.
Usein tuo vilaus havainnollistuu muiden hahmojen tekojen ja asenteiden kautta, mutta päähenkilösi voi myös hetkellisesti juonen pakottamana karistaa harhaluulonsa päältään ja saada vihjeen totuudesta. Hän saattaa esimerkiksi syystä tai toisesta joutua osallistumaan johonkin, missä hän joutuu toimimaan harhaluulonsa vastaisesti ja sitten kokea onnistumisen tunteen.
Esimerkiksi Autoissa Salaman uuden kotikaupungin asukkaat esittelevät hänelle koko ajan maailmaa, missä välitetään toisista, mutta hän ei suostu näkemään sen hienoutta.
Tapausesimerkit
Ylpeys ja ennakkoluulo: Elizabethin torjuttua herra Collinsin kosinnan hänen ystävänsä Charlotte kihlautuu miehen kanssa ja saa näin kaikki avioliiton tarjoamat edut, jotka olisivat voineet mennä Bennettien tytöille. Elizabeth ei meinaa uskoa uutista todeksi ja Charlotte ojentaa häntä hänen ennakkoluuloistaan ja ylpeydestään. Elizabeth pitää silti avioliittoa nöyryyttävänä, eikä täysin ymmärrä ystävänsä näkökulmaa. Herra Bingley viipyy kaupungissa. Elizabeth ja Jane juttelevat ja Lizzie itsekin avaa ajatuksiaan "Minä rakastan perin harvoja ihmisiä, ja vielä harvemmista ajattelen jotain hyvää" ja Jane vastaa "Rakas Lizzy, älä päästä tuollaisia tunteita valloilleen sielussasi. Ne turmelevat sinun oman onnellisuutesi." Silti Elizabeth ei ole valmis kuuntelemaan vaan kauhistelee taas Charlotten avioliittoa. Herra Wickham jatkaa vierailujaan ja Elizabeth auttaa levittämään tämän versiota vääryyksistä, joita herra Darcy on häntä kohtaan tehnyt - hän luottaa omiin virheellisiin ensivaikutelmiinsa. Jane lähetetään Bingleyn perään Lontooseen reaktiona 1. juonipisteeseen. Lizzie matkustaa Charlotten luo vierailulle ja kohtaa taas herra Darcyn. Hän saa tietää, että herra Darcy on vastuussa Bingleyn lähtemisestä.
Huomautus: Ylpeyden ja ennakkoluulon rakennetta voi tulkita eri tavoin, sillä juonenkäänteet eivät koko ajan noudata tyypillisiä juonipisteiden paikkoja. 1. juonipiste herra Bingleyn lähtönä ja 1. tiukka paikka Darcyn uudelleen kohtaamisena tulevat esimerkiksi aika myöhään, vaikka keskipiste onkin aika tarkalleen keskellä. Hyvä esimerkki siis siitä, miten nämä eivät ole niin tarkkoja faktoja, vaan tulkinnanvaraisia. Monesta tarinasta voi myös lukea erilaisia hahmokaaria ja erilaisia harhaluuloja.
Liikkuva linna: Sophie tutkii uutta kotiaan ja kokeilee sen eriskummallista ovea. Hän yrittää supistaa itsensä pelkäksi palvelijaksi ja siivoojaksi ja ansaita paikkansa maailmassa tekemällä itsensä hyödylliseksi rehkimällä mahdollisimman paljon. Se johtaa melkein Calciferin sammumiseen, mikä pilaisi Sophien mahdollisuudet rikkoa kirous, mutta hän ei osaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Hauru toruu häntä lempeästi asiasta. Ylenpalttinen siivoaminen johtaa Haurun hiusten värjäytymiseen ja hermoromahdukseen (1. tiukka paikka), kun hän kutsuu pimeyden henkiä. Minusta on hieno seurata, kuinka vanhan ulkomuodon seurauksena Sophie antaa oman luonteensa näkyä koko ajan enemmän. Haurun valittaessa siitä, mitä järkeä on elää, jos ei ole kaunis, Sophie suuttuu ja päästää ensimmäistä kertaa tunteensa valloilleen. Tässä siis toinen hahmo ei tarjoa totuutta suoraan, vaan pikemminkin esittelee samaa harhaluuloa kuin Sophiella, mutta jopa vahvemmissa määrin, mikä pakottaa Sophien kohtaamaan sen silmästä silmään - eikä hän pidä näkemästään. Myös meneillään olevan sodan vaikutuksia esitellään. Kun Sophie huolehtii Haurusta ja näkee tämän heikoimmillaan, he lähentyvät. Kuninkaanpalatsissa Sophie kohtaa myös vanhan vihollisensa ja näkee kuinka tämän ulkomuoto kuihtuu olemattomiin, kuinka ulkonäkö on pelkkää pintaa ja ihmisen todellinen kauneus määrittyy hänen sisimpänsä perusteella.
Kysymyksiä omaa tarinaasi varten
1. Kuinka hahmosi reagoi 1. juonipisteeseen?
2. Mitä keinoja voit tarjota hahmollesi hänen kamppailuunsa harhaluuloa vastaan?
3. Kuka sivuhahmoista voi tarjota neuvoja tai esimerkkejä totuudesta?
4. Kuinka voisit näyttää hahmosi ensimmäisen askeleen tiellä totuuteen sen sijaan, että kertoisit siitä?
5. Kuinka hahmosi yrittää hyödyntää harhaluuloaan juonen ongelmien ratkaisemisessa?
6. Kuinka häntä rangaistaan sen seurauksena?
7. Kuinka nämä epäonnistumiset muuttavat hahmosi asennetta ja taktiikoita?
8. Kuinka hahmosi keskittyminen juonitavoitteen saavuttamiseen johtaa häntä lähemmäs haluaan?
9. Kuinka hänen halunsa tavoittelu ajaa häntä kauemmas hänen tarpeestaan?
10. Kuinka uusi/muuttunut maailma tarjoaa hahmolle vilauksen elämästä ilman harhaluuloa?
Ensimmäisen juonipisteen jälkeen hahmosi tavoittelee haluaan määrätietoisemmin kuin koskaan, ja tavallaan hän onnistuukin siinä, mutta tavallaan ei. Tätä osiota voit hyödyntää hahmosi persoonallisuuden syventämiseen ja hänen uskomustensa ja halujensa tarkempaan tutkiskeluun. Pakkaa mukaan konfliktia ja antagonistin asettamia esteitä ja pidä keskipiste mielessäsi, niin sen kirjoittaminen on hauskaa, eikä lopputuloksesta tule tylsää.
-mariidah
Lähteet:
Story Structure Basics: Act 2A - Your Character’s New Reality — The Author Wheel
Act 2 and the First Pinch Point: The Story Structure Series Part Four - The Novel Smithy
Rinse & Repeat – The Four Act Novel Structure – Mikhaeyla Kopievsky
Kommentit
Lähetä kommentti