2,5 kk kirjoitusretriitti Italiaan!

 Eli täällä ollaan taas! Nyt viivyn vain noin 2,5 kuukautta, joten on vaikea kutsua tätä taidevälivuodeksi, vaikka jatkumoa viime vuodellehan tämä on. Tosin kevät on vielä vähän kysymysmerkki. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun oli tarkoitus jäädä Suomeen ja ehkä vain käväistä keväällä Italiassa. Asuntosuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja myös post-Italia suunnitelmat tarkentuivat, joten pohdinnassa onkin nyt, kannattaako minun vuokrata Suomesta lyhyeksi aikaa kämppää, tai onko se edes mahdollista.

Niinpä voi olla, että keväälläkin vietän aikaa Firenzessä, mutta ehkä ihan tammikuusta en ole vielä tulossa mukaan. Rakastan niin paljon Suomen talvea ja rahaakin on tienattava säästöjen huventuessa. Tosin nyt tiedämme, että myös etätyön pitäisi olla mahdollista Italiasta käsin. Asun Suomessa sitten äidilläni, mikä on ihan jees vaihtoehto, mutta ei sitä toisen nurkissa jaksa koko kevättä pyöriä.

Nyt kuitenkin ollaan täällä ja keskitytään kirjoittamiseen, sekä tietenkin taas somettamiseen ja tämän blogin pitämiseen. Kesällä kyllä huomasin, että energia ei noihin kaikkiin riitä työn ohella mitenkään! Pitää siis joskus tulevaisuudessa miettiä blogin ja somen kohtaloa, sillä kirjoittamisesta en luovu.

Toscanaa ylhäältä päin

Tavoitteet Italiasyksylle 2022

Italiatavoitteiden postaukset ovat olleet blogin suosituimpien joukossa. Tälle syksylle en kuitenkaan aio asettaa mitään tiukkoja tavoitteita, vaan päätavoite on nyt vain nauttia. Olen kyllä tehnyt arkea varten suuntaa antavan aikataulun, jota pyrin noudattamaan ainakin neljänä päivänä viikosta. Siinä

-aamu alkaa lenkillä/jumpalla

-päivän aikana kirjoitetaan 3 x 3 x 25+5 min eli yksi kirjoitussessio kestää puolitoista tuntia, jonka aikana teen kolme 25 min spurttia ja pidän väleissä 5 min tauot. Sessioiden välissä on sitten pidemmät tauot. Kaksi niistä on ennen lounasta ja yksi iltapäivällä.

-iltapäivällä työstän vielä 1,5 tuntia blogia/somea/kurssin tehtäviä/koelukua.

-pyrin lopettamaan klo 17 mennessä ja illalla rentoutumaan ensisijaisesti lukemalla ja liikkumalla sekä nauttimalla Firenzestä

-sunnuntait ovat vapaapäiviä niin kirjoittamisesta kuin somestakin

Hahah, nuo eivät kuulosta kirjoitettuina mitenkään "rennoilta", mutta voin vakuuttaa, että suhtautumiseni niihin on rento! Menen aika fiilispohjalta nyt ja pyrin ainoastaan aloittamaan ja lopettamaan päivän aina samaan aikaan (ja sekin on mennyt jo välillä plörinäksi).

Lisäksi voisin sanoa muiksi tavoitteiksi:

-kännykän lataaminen keittiössä, eli päivän ensimmäisenä ja viimeisenä asiana ei tulisi katsottua sitä (myrkkyä kirjoittamiselle ja päivän aloittamiselle tehokkaasti)

-yksi päivä viikossa kokonaan ilman puhelinta (mobiilidata pois ja äänet päällä omassa nurkassaan, niin että minulle voi ainoastaan soittaa)

-hyvä aamiainen joka päivä

-ylipäätään säännöllinen ruokailurytmi ja pääasiassa kotiruokaa (5 päivää viikossa) - tähän itse asiassa käytämme nyt erästä sovellusta, joka ehdottaa reseptejä ja joista voi koostaa päivän ruoat ja se tekee ostoslistatkin valmiiksi. Kyseessä ei siis ole dieetti, vaan pikemminkin syömme enemmän kuin aiemmin, kun se huolehtii myös aamupaloista ja välipaloista. Näkyy kyllä jaksamisessa, kun verensokeri ei pääse välillä dippaamaan!

Nämä ovat oikeastaan kaikki sellaisia asioita, joiden haluaisin jäävän pitkäkestoisiksi elämäntapamuutoksiksi ja osaa olemme jo kesällä aloittaneetkin. Kyse ei siis ole pelkistä Italiatavoitteista, vaikka nyt onkin toivon mukaan eri tavalla energiaa keskittyä rutiinien vakiinnuttamiseen.

Kirjoittelua Arnon rannalla

Uusi asunto

Meillä on nyt uusi asunto Firenzessä, joka on oikeastaan J:n koulun ja vanhan asuntomme puolivälissä. Koululle ei siis ole enää matkaa kuin kolmisen minuuttia. Tämä kämppä on huomattavasti pienempi, säilytystilaa ei juuri ole ja keittiö on aivan kamala. Uunia ei ole lainkaan, tiskiallas on vino (vesi ei valu viemäriin päin) ja syvällä nurkassa niin, että tiskaamista varten pitää kurotella selkä pitkänä tason yli. Vessa pitää vetää kahdesti, koska putket ovat niin vanhat, eikä meillä ole enää parveketta. 

Pidän tästä kuitenkin ehkä enemmän kuin vanhasta kämpästä. Kunhan täydennämme vähän keittiön varustusta, uskon pärjääväni sadattelematta. Meillä on rauhallinen pieni sisäpiha (jonka kyllä jaamme naapureiden kanssa, mutta lähinnä siinä pyörii yksi suloinen koira) ja ilmastointi toimii. Naapurit ovat paljon hiljaisempia kuin edelliset ja saammekin nukkua yöt ilman korvatulppia. Olemme myös ison risteysalueen toisella puolella, missä koulu, kauppa ja roskikset ovat, eli enää ei tuollaisia arkisia asioita varten tarvitse odotella useissa valoissa. Olemme tosin nyt juuri ja juuri vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin yhä vanhalla asuinalueellamme.

Mitä kirjoitan?

Kirjoittamiseni on viime kevään blokista asti ollut erilaista kuin ennen. Olen pyöritellyt useita projekteja ja kirjoittanut kaksi novellia. Olen myös kokeillut ihan uusia genrejä ja kirjoittamistapoja.

Otavalla on nyt syksyllä realististen nuortenromaanien kilpailu ja jonkin aikaa pähkäilin siihen osallistumista. Kirjoittelinkin potentiaalista tarinaa muutaman luvun eteenpäin, mutta se ei vain missään vaiheessa oikein napannut. Ehkä syynä oli realismi, ehkä jokin muu, mutta päätin jättää projektin, kun sain enemmän inspiroivan idean. 

Eli nyt olen kirjoitellut säeromaania! Kyse on nuorille suunnatusta tarinasta, joka kyllä isolta osalta on realistinen ja ehkä jopa tulkittavissa sellaiseksi, mutta kyllä siinä on mukana vahva spefielementti. Olen pitänyt aina itseäni runoiluasteikolla ääripäänä "ei todellakaan", mutta ehkä tuo novellien kirjoittelu herätti jotakin (molemmat kun poikkesivat tavallisesta tyylistäni). Tämä säeromaani-idea lähti itse asiassa toisen novellin pohjalta. 

Prosessi säeromaanin kirjoittamisessa on kyllä todella erilainen kuin tavallisen. Sanoja ei pidä laskea, niitä tulee niin vähän. Olen myös yrittänyt vain pitää hauskaa, enkä miettiä liikaa. Palautettakin olen jo saanut ja se on ollut kannustavaa. Kirjoittaessa sain itse asiassa myös jo seuraavan säeromaanin idean.

Täytyy sanoa, että sekä Pihlajapalatsin että Vesi välissämme-romantiikkatarinan jatko-osat kuumottelevat edelleen. Olen nyt mukana Wellamo-opiston Rohkeasti romantiikkaa -kurssilla ja siellä kirjoittanut jälkimmäiseen pari kohtausta. Mutta molemmat ovat siis nyt kustantamokierroksella ja yritän keskittyä muihin projekteihin säästääkseni itseäni pettymyksiltä. Jos huonosti käy, pitää sitten miettiä mitä tekisin, sillä molempia tarinoita haluaisin jatkaa.

Lempikahvilan cappuccinoa viimein!!

Nanowrimo

Nanowrimo kolkuttelee ihan nurkan takana! Nanoprepia on blogin puolelle varmaankin luvassa piakkoin. Osallistuuko muita tänä vuonna? Itse en ole vielä päättänyt projektia. Yritän nyt saada säeromaanin ensin valmiiksi ja sitten varmaan pohtia seuraavaa. Se voisi olla:

-toinen säeromaani (joka tosin vaatisi mukautetut tavoitteet, sillä sanamäärät ovat erilaisia)

-VV:n tai PP:n jatko-osa

-jokin kesken jäänyt projekti (Laho tai tuo realistinen nuortenromaani tai ehkä jopa vuosien takaa eräs dekkarikäsis)

-vanhan käsiksen uudelleenkirjoitus (Suotyttö kuumottelisi, mutta en tiedä mitä siitä tulisi)

-ihan uusi (fantasia)tarina (ideoita on, mutta mikään ei ole oikein noussut muita houkuttelevammaksi)

Joka tapauksessa, jos Nanowrimo luistaa, toivoisin että syksyn lopuksi minulla olisi kaksi uutta käsistä (säeromaani + nanowrimoprojekti) valmiina editointia varten. Minulle työn ohella editointi on jotenkin helpompaa kuin uuden kirjoittaminen, sillä sitä voi välillä tehdä aika mekaanisestikin, varsinkin, jos tekee hyvän editointisuunnitelman.

Tällaista siis täällä! Jos on jotakin toiveita, minkälaisia tai mistä aiheista haluaisitte postauksia jatkossa, saa toivoa!

-mariidah