Taas yksi lentää pesästä...
Pihlajapalatsi lähti tänään kustantamoihin!
Olen siis muutaman viime viikon lähinnä käynyt vain töissä ja editoinut. Vielä olisi kestänyt hetki päästä tähän pisteeseen, ellei korona olisi saapunut vierailulle ja iskenyt ensimmäistä kertaa minuunkin - onneksi vain lievin oirein, pientä kuumepiikkiä lukuun ottamatta.
Sain siis viimeistelyt tehtyä ja saatekirjeenkin kirjoitettua. Jännitän aina saatetta enkä koe olevani kauhean hyvä niissä. Ehkä se johtuu siitä, että ne ovat niin kuivan ja tiiviin oloisia, eikä tunnu mitenkään mahdolliselta vangita tarinan sielua muutamaan riviin.
Kirjoitin saatteen itse asiassa sen kuumeen aikana, liekö auttoi.
Tänään kävin vielä saatekirjeen tuorein silmin läpi ja pyysin muutaman kommentin siitä. Lisäksi kertasin useammasta lähteistä vinkkejä siihen ja hioin niiden perusteella. Selasin kustantamojen sivuja läpi, tein suunnitelman lähetysjärjestyksestä, kertasin ohjeet, tuplatarkistin vielä että kaikki oli kunnossa ja yhteystiedot oikein. Lopulta painoin lähetä-nappia - tällä kierroksella viisi kertaa.
Mitkä fiilikset?
Olo oli aika tyhjä sen jälkeen. Alkuviikosta vielä jännitin ja ahdistelin koko asiaa, sillä Pihlajapalatsin kanssa fiilikseni kustantamokierroksesta ovat erilaiset kuin koskaan aiemmin. Tämä tarina on niin lähellä sydäntäni, tuntuu niin oikealta, että haluan sen julki. Haluan kirjoittaa sille jatkoa ja jakaa rakkaat hahmoni maailman kanssa.
Minä myös uskon tähän tarinaan ihan eri tavalla kuin aiempiini. Ehkä se johtuu siitä, että muiden lähtiessä kierrokselle olen jo työstänyt seuraavaa ja ollut sitä mieltä, että se on edeltäjäänsä parempi. Nyt minulla ei ole mitään uutta työn alla, vain epämääräisiä alkuja.
Minusta tuntuu (ja tiedostan, että tämä on mitä todennäköisimmin väärä tuntemus), että en enää voi kehittyä eeppisen nuortenfantasian kirjoittajana niin paljoa, että seuraava käsis olisi merkittävästi Pihlajapalatsia parempi. Tiedän, että ko. genreä ei juuri julkaista. Tai no viime vuosina on tullut ns. Suomi-fantasiaa eli muinais-Suomi inspiroitunutta, mitä rakastan ja esim. Suotyttöhän on tätä genreä. Mutta Pihlajapalatsi ei ole.
Jotenkin siis tuntuu, että olen käännekohdassa. Että jos haluan jatkaa tavoitteellista kirjoittamista ja julkaista perinteiseen tapaan, minun pitäisi ehkä jatkossa pohtia, mitä genreä kirjoitan. En tietenkään voi hylätä intohimoani, mutta ehkä voisin miettiä juuri tuollaisen Suomi-fantasian kirjoittamista tai urbaanifantasian tai realistisen nuortenromaanin esimerkiksi.
Tai sitten jatkan Pihlajapalatsin ja eeppisen fantasian parissa ja pohdin esim. omakustantamista.
Saa nähdä. Joka tapauksessa luulen, että hylsyt Pihlajapalatsista tulevat sattumaan ihan eri tavalla kuin mitkään aiemmat, jotka olen onnistunut ohittamaan pienellä harmistuksella.
Suunnitelmani kustantamokierrokselle
Päätin tällä kertaa lähettää Pihlajapalatsin eteenpäin "aalloissa". Eli tein listan kustantamoista, jotka julkaisevat ko. genreä ja järjestin ne sen mukaan, mikä olisi ns. toivejärjestykseni. Jotkut tekevät niin, että lähettävät ensin niille, joita toivovat vähemmän. Ilmeisesti ajatuksena on se, että jos jostain tulee palautetta, niin sitten sen perusteella voisi muokata ja olisi paremmat mahdollisuudet sen mieluisamman kustantamon kanssa.
Itse olen kuitenkin aina lähettänyt ensiksi niihin paikkoihin, joiden kanssa kaikista mieluiten tekisin sopimuksen. Vastauksissa nimittäin aina kestää ja koska minun toivejärjestykseni lähtee isoista pienempiin, luulen, että isoissa taloissa menee pieniä pidempään käydä käsispinoa läpi. Palautteen saaminen on myös tosi harvinaista (iman että kustantamo olisi kuitenkaan kiinnostunut).
Eli laitoin nyt ensin isoimpiin kustantamoihin ja joihinkin keskisuuriin. Jonkun muun toivelista voi olla eri järjestyksessä, mutta tämä on minun. Syy on se että isompien kustantamoiden kautta on ymmärtääkseni todennäköisempää päästä esim. myytäväksi kivijalkakirjakauppoihin.
Kuitenkin jokainen kustantamo, joka löytyy listaltani, on sille syystä päässyt ja kaikkien kanssa tekisin mieluusti yhteistyötä. En aio edes lähettää sellaisiin, joiden tyylin en koe osuvan yksiin minun kanssani.
En aio odottaa kaikkia vastauksia ennen seuraavaa aaltoa (luultavasti saisin silloin odottaa ikuisesti...) vaan jatkan listalla eteenpäin jo kuukauden, parin päästä. Ajattelen, että näin annan mieluisimmille vähän etumatkaa, mutta kustantamokierros ei jää keskeneräisenä roikkumaan loputtomiin.
Mitä nyt?
Tähän kysymykseen on onneksi vielä nyt helppo vastata. Pihlajapalatsihan on käsis nro 5 ja käsis nro 4 on vielä kotipesässä. Vesi välissämme odottaa siis yhä viimeistä (?) editointikierrosta.
Olen saanut koelukijoiden palautteita ja teinkin tänään jo editointisuunnitelman niiden pohjalta. Palautteet koskevat itse asiassa hyvin pieniä asioita, pitkälti lausetason juttuja. Se on hyvä merkki! Isot linjat siis ovat todennäköisesti jo aika hyvin kuosissa. Olen myös saanut niin ihanaa palautetta, että ihan sydän pakahtuu. Kirjoittajayhteisö on niin paras!
Luulenkin että minulla ei mene editoimisessa kovin kauaa, kun eristyskin vielä jatkuu. Sitten luen käsiksen läpi vielä viimeisen kerran, kirjoitan saatekirjeen ja teen taas taustatyötä kustantamojen kanssa. Nyt se tuleekin olemaan ihan erilaista, sillä kyseessähän on minulle ihan uusi genre!
Voi siis olla, että toinenkin käsis lähtee kierrokselle melkein heti Pihlajapalatsin perään. Se on kuitenkin suunnattu aikuisille, joten monissa kustantamoissa se menee eri osastolle. Ehkä ne eivät siis pidä minua siellä ihan outona...
Mitä sitten, sitä en tiedä. Jotain uuttahan tässä pitäisi keksiä tai tulen ihan hulluksi odottelun ja vastausten kanssa.
Päivittelen kustantamokierroksen sujumista tänne blogiinkin, mutta Instagramin puolelle (@mariidah) varmasti tiheämmin!
Siitä tulikin mieleeni, etten muista olenko tänne päivittänyt edellisten käsisten kuulumisia (Kolme valtakuntaa ja Suotyttö, jotka lähtivät joulu- ja tammikuussa). Osasta kustantamoista on tullut standardihylsyt, osasta ei mitään vastausta. Molempien kierrokset itse asiassa jäivät "kesken", sillä en lopulta lähettänyt kuin yhden aallon verran. Se johtuu siitä, että koin haluavani keskittyä Pihlajapalatsiin. Se on mielestäni paljon vahvempi käsis enkä halunnut nyt ainakaan palata noiden tarinoiden pariin. Ne eivät vain inspiroi, ainakaan juuri nyt. Ehkä annan niille vielä uuden mahdollisuuden joskus.
Työstän yhä lupailemaani postaussarjaa hahmokaarista, se on jäänyt vähän roikkumaan töiden ja editoinnin keskellä. Mutta ehkä sitten kun Vesi välissämmekin lähtee maailmalle!
-mariidah
Kommentit
Lähetä kommentti