Blogin nimi

 Tämä blogi on ollut pohdinnassa jo ainakin vuoden ajan ja sitä onkin jo kyselty. Rivien välissä -nimen keksin jo viime kesänä, kun vielä pohdin blogin pitämistä kirjoittamisesta ja lukemisesta. Kirjallisuus on edelleenkin tärkeä aihe, mutta nyt blogin merkitys on kasvanut. On nimittäin varmistunut (ellei korona heitä kapuloita rattaisiin), että syyskuussa minä ja puolisoni J muutamme Firenzeen, Italiaan!

J lähtee Italiaan opiskelemaan kuvataidetta. Se on ollut hänelle pitkäaikainen unelma ja kun reilu vuosi sitten valmistuimme ja aloitimme työt (ja totesimme nopeasti kuinka rankkaa opiskeluputkesta hyppääminen työelämän oravanpyörään on), päätimme, että tämä vuosi olisi oikea aika toteuttaa se. Olemme siis tehneet töitä kuin pienet eläimet (no kidding, työaika on ollut 120-140% vähintään) ja säästäneet monista asioista, joista olimme aiemmin haaveilleet, esimerkiksi autosta tai oman koiran hankkimisesta. Koronatilanne on toki ollut vaikuttamassa paljon, niin hyvään kuin pahaan suuntaan. Säästäminen on ollut helpompaa, ja koronan pahin ankeus osui juurikin valmistumiskeväälle, minkä takia mm. pitkään suunnitellut valmistujaiset peruttiin ja muutto uuteen kaupunkiin ja uuteen työpaikkaan siirtyminen minimaalisin sosiaalisin kontaktein oli erittäin rankkaa. Näin ollen tilanne antoikin sysäyksen tälle elämänmuutokselle.

Kotimaa ei ole ainoa asia, joka kohta vaihtuu. Menemme nimittäin syyskuussa myös naimisiin. Työt lopetimme jo heinäkuun loppuun (suurimmaksi osaksi), jotta olisi aikaa järjestellä häitä (melko minimaalinen tarve meidän suunnitelmillamme) ja hankkiutua eroon koko omaisuudesta (järkyttävä työ, vaikka vuosi sitten muuton yhteydessä muka karsimme jo paljon). Kuukauden päästä siis sukunimeni on eri, työstatukseni eri, kotimaani eri ja olen myös jonkun vaimo! Välillä on jo hieman hikoiluttanut tuota ajatellessa, mutta onneksi kaikki ovat ihan tervetulleita muutoksia. Ei vain tunnu oikein todelliselta, tai siltä, että edes tuntisin tuota eri nimistä ihmistä, joka asuu Italiassa ja...

Niin, mitä minä siis teen Italiassa? Kun kerromme suunnitelmistamme, ihmiset reagoivat aina erittäin innostuneesti. Monet myös tulevat itse kyselemään, että miten muutto Italiaan edistyy, vaikka minulla ei ole harmainta aavistusta, mistä he ovat edes kuulleet siitä! Ilmeisesti koko juttu on varsin yleistä tietoa. No, sen jälkeen kun kerromme, mitä kaikkea J:n kouluun liittyy, kauan se kestää, onko meillä jo asunto, milloin on lähtö jne jne, tulee se kysymys: Mitäs sinä aiot sitten tehdä siellä? Vastauksia olen antanut aika erilaisia riippuen kysyjästä ja myös siitä, onko kysymys tullut puoli vuotta sitten vai nyt viime viikkoina. 

Suoraan sanottuna en tiedä, en täysin. Minulla ei ole vieläkään mitään virallista sovittuna. Minä vain lennän J:n mukana Italiaan, vietän ensin muutaman päivän häämatkalla Roomassa ja matkustan sitten Firenzeen ja kun taidekoulu alkaa, jään kotiin istumaan. No ei sentään! Olen jo kysellyt alustavia tietoja kielikoulusta ja aion ilmoittautua varmaankin 4-5 viikon kurssille heti, kun pari aikatauluasiaa selviää (jos sitä joskus päästäisiin niihin valmistujaisiinkin?).

Moni siis saa kuulla hieman kiusaantuneen naurahduksen ja vastauksen, että kaipa minä juon paljon viiniä ja syön gelatoa ja opiskelen vähän Italiaa. Aika Eat, pray, love -meininki, tai ainakin eat... 

Photo by Yannick Pulver on Unsplash

Mutta todellinen suunnitelma on kirjoittaminen. Jos J toteuttaa luovaa puoltaan, niin miksen minäkin? Olenhan harrastanut kirjoittamista enemmän tai vähemmän vuosien ajan ja erityisesti viimeisen vuoden olen panostanut tähän harrastukseen niin, että sekä henkinen että fyysinen terveys ja sosiaaliset suhteet ovat saaneet kärsiä. Täysin sen arvoista kuitenkin, sillä pääsin keväällä Turun yliopiston luovan kirjoittamisen kannatusyhdistyksen Mestarikurssille ja se jatkuukin marraskuun loppuun, eli tekemistä riittää ainakin taidekoulun syyslukukauden ajaksi. Kurssilla työstän siis yhtä kirjoitusprojektia (tai tarinaani) ja suunnitteilla on myös muutama muu projekti, joista osa on jo hyvässä vauhdissa.

Rivien välissä kertoo siis meidän kahden vuodesta Italiassa, ajasta kahden elämänvaiheen välissä sekä taiteesta ja luovuudesta, ainakin kirjoittamisen osalta. Ehkäpä saisin J:nkin kertomaan vähän siitä, millaista on opiskella kuvataidetta Italiassa. Blogi on ensisijaisesti tapa kertoa kuulumisia perheillemme ja ystävillemme, mutta myös niille, keitä kiinnostaa ulkomailla asuminen, luova kirjoittaminen ja unelmien tavoittelu. Varsinaiset painotukset eri aiheisiin jäävät nähtäväksi...

-mariidah