Tavoitteet Italia-vuodelle

 H-hetki lähestyy huimaa vauhtia, tai siltä ainakin tuntuu nyt, kun vihdoin kaikki on asunnon kanssa valmista! Vietin yhden pitkän viikonlopun tyhjentämässä loppuja kaappeja roskiin/läheisille ja hinkkaamassa kämppää puhtaaksi. Aivan järkyttävä työ, joitakin paikkoja ei selvästi oltu aikoihin putsattu, esimerkiksi lieden tai jääkaapin taustaa. Olisi pitänyt arvata puhdistaa ne jo muuttaessa sinne, vaikka kuuluvatkin poismuuttajan vastuulle, sillä jo silloin jouduimme siivoamaan kaiken uudelleen edellisten jäljiltä. Pienen lisämausteen siivoamisurakkaan toi se, että J vietiin perjantaina polttareihin. Tämä oli toki (minulla) etukäteen tiedossa, mutta ei se kyllä yhtään lohduttanut, kun toinen lähti juhlimaan ja itse jäi yksin asuntoon, jossa ei ollut lamppuja tai huonekaluja. Koko urakka tuntui loputtomalta, mutta kyllä se sitten lopulta maanantaina saatiin J:nkin avustuksella loppuun, itse asiassa jopa niin nopeasti ja yllättäen, että en itse ehtinyt suuhygienistikäynnin jälkeen edes käymään tyhjässä ja siivotussa kämpässä enää. Avaimet piti palauttaa juosten ja sitten kävi ilmi, että J:n juna lähtee 10 min päästä, joten ehdimme sanoa vain nopeat moikat ja että alttarilla nähdään...

Viikon päästä on siis häät ja siitä ihan parin päivän hengähdystauon jälkeen lento lähtee kohti Roomaa. Tavarat on jo pakattu ja grammoja viilattu niin, että käsimatkatavaratkin täyttävät kriteerit. Villapaitaa en ole saanut mahtumaan mukaan ja mietityttääkin, kadunko tätä vielä lähikuukausina... Tuntuu kyllä todella oudolta pakata paksuja vaatteita mukaan "lomalle", sillä en osaa jotenkin vielä yhtään asennoitua, että kyllä, me todella olemme jäämässä Italiaan pidemmäksi aikaa. Kaikkialla varoitellaan, että talvikuukausina siellä on todella kylmä, siis sisätiloissa. Lämmitys maksaa maltaita, enkä usko että 1400-luvun rakennuksessa eristykset ovat parhaimmasta päästä.

Kuitenkin nyt, kun isoimmat urakat ovat ohi ja häävalmistelutkin viime silauksia vailla valmiit, alkaa tulevaisuus koputella nurkan takana ja omassa päässäkin. Nyt parin päivän ajan olen yrittänyt aktiivisesti vaihtaa vapaalle ja oppia rentoutumaan kolmen viikon puurtamisen jälkeen. Vasta nyt ymmärsin senkin, että en muuten ole enää oikeasti töissä ja vanhan työpaikan arki rullaa jossakin ilman minua. Kävin yksi aamu pitkällä kävelyllä Ninni-koiran kanssa mummolan rannoilla ja mietin, että vielä kuukausi sitten olisin ollut arkiaamuna istumassa pienessä huoneessa ilman ikkunoita. Nyt on aivan erilaiset ajat edessä ja pääsen/joudun hellittämään työidentiteetistä.

Lenkillä Ninnin kanssa. Huom itse tehty hihna.

Mitä sitten tilalle, kun ei ole töitä tai muuton tai häiden valmisteluja? Varsinkin sitten, kun häämatkakin on ohi ja J lähtee kouluun? Olen sellainen ihminen, että tykkään suunnitella asioita paljon etukäteen, vaikka en aina jaksakaan pitää suunnitelmista tiukasti kiinni vaan annan usein virran viedä mukanaan. Nautin kuitenkin tavoitteiden ja aikataulujen laatimisesta ihan sen itsensä ja unelmoinnin vuoksi. Ne voivat kenties myös auttaa siinä, jos yksin vieraaseen maahan ja asuntoon jäädessäni käykin niin, että tulee jotenkin tyhjä olo.

Niinpä listaan nyt joitakin tavoitteita Italia-vuodelle, tai ainakin sen syksyosuudelle. Osa on yleisempiä, osa kirjoittamiseen liittyviä.

Tavoitteet Italiaan syksylle 2021

-kirjoita kirjoita kirjoita

-italian kielen alkeiden oppiminen sille tasolle, että voin ostaa kaupasta/tilata ravintolasta jokseenkin sujuvasti

-kirjoituskurssi-tarinan editointi mahdollisimman valmiiksi

-osallistuminen Preptoberiin ja Nanowrimoon uudella tarinalla

-keväisen romantiikka/historia-tarinan historiaosuuden kirjoitus ja koko tarinan ensimmäinen editointikierros

-10 000 askelta päivittäin

-lenkkeilyn uudelleen aloittaminen tai vaihtoehtoisesti saliharrastuksen jatkaminen (kun italian kuntosalikuviot vähän selvenevät)

-panostaminen siihen, että tulisi itse kokattua enemmän ja myös terveellisemmin (tämä on minulla työelämään siirtymisen jälkeen jäänyt todella pahasti, vaikka ennen nautin ruoanlaitosta ja leipomisesta paljon)

-säännöllinen venyttely, jooga tai vastaava

-lukeminen, ja paljon, ja myös mukavuusalueen ulkopuolelta (tästä voisin jopa tehdä tarkemman postauksen)

-kirjeiden kirjoittaminen Suomeen

-blogin pitäminen

-tulevaisuuden suunnitelmien pohtiminen (ainakin joulun osalta)

-henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, vaikka se tarkoittaisikin välillä sitä, että kaikki muut tavoitteet lentävät romukoppaan

Ovatko tavoitteet liian kunnianhimoiset? Todennäköisesti. Ainakin tuon liikunnan osalta. Mietin, että olisinko laittanut 10 000 askeleen sijaan, että kävisin joka päivä kävelyllä, mutta haluan haastaa itseäni. Ko. tavoite liittyy oikeastaan siihen, että olen ymmärtänyt kuinka hyväksi kävelylenkit ovat sekä rentoutumiselle, tarinoiden ongelmien ratkaisemisella sekä parisuhteelle. Teimme J:n kanssa päivittäisiä kävelylenkkejä vielä Jyväskylässä ja se oli mahtavaa. Aina välillä meillä on ollut tapana käydä kävelyillä, mutta sitten ne vain jostakin syystä jäävät. Silloin tulee ihan eri tavalla juteltua kuin vaikka sohvalla istuessa. Kävely jotenkin vapauttaa ajatuksia liitämään, sekä silloin kun sitä tekee yksin tai toisen kanssa. Firenzessä se olisi tietenkin tärkeää myös sen takia, että tulisi tutustuttua uuteen kotikaupunkiin. Mielestäni se oli virheemme Jyväskylässä, että emme käyneet päämäärättömästi pyörimässä ympäriinsä, löytämässä kaikenlaisia jänniä paikkoja kuin vasta siinä vaiheessa, kun jo tiesimme muuttavamme pois, eikä kaupunkiin jotenkin "ihastunut" niin kuin olen aiemmin uusissa paikoissa niitä tutkiessani ihastunut.

Voisin ehkä avata tosiaan lukemistavoitteita vielä tarkemmin, sillä minulla on jopa eräänlainen lista kirjoista, joita haluaisin lukea ja lisäksi siihen kuuluu alatavoitteita. Kirjoittamisesta voisi mahdollisesti tehdä samanlaisen, en vain ole ihan varma vielä, miten paljon haluan avata tarinoitani täällä blogin puolella...

Pielisjärvi 

Olen myös tehnyt hahmotelman aikataulusta, jota voisi kokeilla noudattaa ainakin alkupäivinä Firenzessä, että arki lähtisi rullaamaan enkä vain haahuilisi ympäriinsä. Sellainen on ehkä vähän typerää, koska tuskin noudatan sitä kuitenkaan. Näin myös Youtube-videon Haruki Murakamin päivittäisestä aikataulusta ja pohdin, pitäisikö "haasteena" yrittää noudattaa sitä viikon ajan... Ehkä teen tästäkin asiasta oman postauksensa, sillä tämä alkaa olla jo aika pitkä.

-mariidah

Mummolan uimaportaat. Kuva ehkä liittyy yhteen tarinoista. :)

P.s. Kysyin J:n tavoitteita ja ne olivat: Opi piirtämään, opi kieltä ja lupasi liittyä mukaan 10 000 askelta päivässä -tavoitteeseen.