Kirjoittaminen ja (keho)presentaatiot

Kirjagramin puolella on käyty viime päivinä todella mielenkiintoista keskustelua kehopresentaatiosta etenkin romanttiseen fantasiaan liittyen. Osallistuin tähän keskusteluun itsekin stooreissani ja koska ne ovat jo kadonneet, päätin vielä siirtää saman asian tänne bloginkin puolelle. Tämä ei siis varsinaisesti ole blogipostaus, vaan läjä kopioituja ig-tarinoita, minkä takia teksti voi olla vähän poukkoilevaa. Toki hieman muokkasin kieltä, mutta pyrin pitämään sisällön samana ja siksi mukana myös "merkkauksia" toisille ig-kanaville, ehdottomasti suosittelen nuo kaikki tsekkaamaan! 

Taustaa: @kehossacoaching-tilin pitäjä Mari Salminen aloitti keskustelun siitä, miten romanttisessa fantasiassa usein näkee naispäähenkilöitä, jotka ovat syystä x riutuneita, hoikkia ja siroja ja sitten näytetään se vahva miespäähenkilö hoivaamassa heitä ja kehottamassa syömään enemmän ja toivomassa, että naispäähenkilöstä tulisi "isompi". Hän pohti, mistä kaikesta tämä tällainen trooppi kertoo ja kysyi mielipiteitä kirjoittajilta. Niitä tulikin ja keskustelu laajeni myös muihinkin presentaatio-asioihin. 

Nämä ovat sellaisia juttuja, jotka itseä usein mietityttävät, niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi tällaiset keskustelut ovat todella silmiä avaavia ja inspiroivia, mutta toisaalta välillä tuntuu, että oma kirjoittaminen jää jumiin, kun alan miettiä, että tuonko nyt oikealla tavalla jonkin asian esille tai toteutanko huonoja malleja kuvailemalla päähenkilöäni vaikka perinteisen kauneuskäsityksen mukaan tai että pitäisikö minun pyrkiä huolehtimaan representaatiosta enemmän, mutta mikä tapa ja minkä verran olisi sopivaa, ja eikö olisi parasta jos se tulisi luonnostaan mukaan tarinaan eikä vain sen takia, että sitä olisi, mutta tuleeko sitä luonnostaan tarpeeksi jne jne...

Vaikeita juttuja. En ole mikään asiantuntija, mutta tässä nyt omia pohdintoja asiasta ja vähän vinkkiä miten kirjoittaja voisi näitä juttuja lähteä miettimään:

Photo by mj on Unsplash

On ollut tosi mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää seurata pohdintaa kehopresentaatiosta romanttisessa fantasiassa mm @skrostedt ja @oonapohjolainen tileiltä, kiitos keskustelun aloittamisesta @kehossacoaching 😊 Omien ajatusten kanssa resonoi hyvin etenkin Oona siinä, että ehkä tavallaan halutaan tuoda ilmi se että fantasiamaailmassa kauneus/kehokäsitys voi olla erilainen, mutta sitten etenkin päähenkilön kohdalla ei pystytä irrottamaan hoikkuutta ja siroutta vaalivasta meidän maailman ihanteesta.

Itselle ehkä aiheesta tuli ensimmäisenä mieleen "positiivisempi" puoli, joka liittyy juuri tähän pointtiin. Luulen, että ehkä tilanteessa, jossa naispäähenkilö on hoikka ja "riutunut" ja miespäähenkilö haluaa sen takia "hoivata" ja kehottaa syömään mitä haluaa, on ehkä monen kirjoittajan ja lukijan fantasia siitä unelmamiehestä (ja -maailmasta).

 Kaikki tietää millaisiin ulkonäköpaineisiin ja -vaatimuksiin tässä meidän maailmassa törmätään jo nuorella ikää. Niin ehkä aika monelle se unelmakumppani olisi juurikin sellainen, joka sanoisi, että syö mitä vaan ja joka olisi huolissaan meistä, jos ulkopuoliset olosuhteet (meidän maailmassa (ainakin Suomessa) ehkä useammin nuo paineet, fantasiamaailmassa usein vaikeat olosuhteet) olisivat vaikuttaneet painoomme/kehoomme. 

Niin ehkä tässä haetaan tietoisesti/tiedostamatta miespäähenkilöä, joka rohkaisisi olemaan oma itsensä ja arvostamaan kehoaan sellaisena kuin se on/voisi olla ilman niitä ulkoisia tekijöitä.

Eli pyrkimys on hyvä, mutta ehkä se toteutus sitten usein vähän ontuu, sillä miespäähenkilö kommentoimassa naispäähenkilön kehoa ja ajamalla sen muutosta on kuitenkin pohjimmiltaan sitä, mitä ehkä yritettiin välttää. Tai sitten juurikin vahvistetaan mielikuvaa, että pitäisi olla hoikka ja pieni ja "heikko", että olisi hoivan arvoinen. 

@kellopelikirjasto stooreissa oli myös hyvää pohdintaa aiheesta juuri kirjoittajan näkökulmasta. Voisiko sudenkuopan välttää sillä että jättää esim. kehot ja ihonvärit kuvailematta ja antaa lukijan mielikuvituksen hoitaa asian? Tällöin ainakin kannattaa varautua siihen, että todennäköisesti iso osa lukijoista kuvittelee hahmot hoikiksi ja vaaleaihoisiksi ja etenkin sen naispäähenkilön pieneksi ja siroksi. Näin voi käydä silloinkin vaikka kuinka kuvailisit hahmojasi eri tavalla! Ja lukijalla on tietenkin tähän omaan tulkintaansa ja kuvitelmaansa täysi oikeus.

Minun mielestäni on ihan ok päätös jättää omassa tarinassa ulkonäkö tai etenkin keho kuvailematta sen kummemmin (jos tämä siis tietoinen päätös kaikkien hahmojen kohdalla eikä niin, että vain esim. tummien tai isompikokoisten hahmojen näitä ominaisuuksia kuvaillaan - pointti, minkä @kellopelikirjasto nosti esiin, eli valkoinen ja hoikka on oletusarvo, muu ei), kunhan vaan silloin tiedostaa tuon edellisen pointin, että monen lukijan mielessä hahmot saa aika stereotyyppiset piirteet silloin (plus joitakin lukijoita voi harmittaa jos hahmot jää päässä epämääräisiksi). Eikä tämä ole siis kenenkään lukijan vika vaan kyse on vallitsevista malleista ja kuvastosta johon ollaan totuttu.

Aivan yhtä hyväksyttävä (ja asia mitä itse ihailen kovasti) on pyrkiä haastamaan noita mielikuvia ja sisällyttää tarinaan erilaisia kehoja, ulkonäköjä (ja tapoja ja arvoja jne - lista on loputon fantasiamaailman kanssa) ja niihin suhtautumista. Tiedän myös että se on monelle (ainakin itselle usein!) aika pelottavaa, kun pelkää että tekee jotain "väärin" tai loukkaa jotakuta tai saa aikaan somemyrskyn. Mielestäni kuitenkin kaikenlaisia tarinoita tarvitaan ja kirjoittaja itse päättää, millaisiin asioihin haluaa missäkin tarinassaan keskittyä.

Ainakin minua välillä mietityttää ja pelottaa, teenkö oikein ja sopivasti ja tarpeeksi, mutta yritän muistaa, että sekä maailmaa että itseään muutetaan pieni pala kerrallaan, harvoin mikään tapa tai asia on absoluuttisen oikea ja se keskustelu tällaisista asioista ei ole vaarallista, sitä ei kannata pelätä. 

Sitähän tarinat oikeastaan pohjimmiltaan ovat, eikö vain? Telepaattista keskustelua kirjoittajan ja lukijan välillä, jossa haastetaan niin mielikuvitusta kuin ajatusmaailmaakin. Ja koska kirjoittaminen on ihan hemmetin pelottavaa, ei pelkästään näiden representaatioasioiden takia, vaan lukemattomista muista syistä, eikä vähiten siksi että siinä tulee aina laittaneeksi palasen omaa itseään muiden silmien alle tarkasteltavaksi ja arvosteltavaksi, niin ihailen kaikkia, jotka sitä uskaltavat tehdä.

No, jos olet aloitteleva kirjoittaja suunnittelemassa tai kirjoittamassa kirjaasi, niin mitä kaikesta tästä keskustelusta pitäisi poimia? 

Ensinnäkin haluan sanoa että tuskinpa nämä jutut ovat helppoja kokeneillekaan kirjoittajille tai kenellekään. Me eletään tässä maailmassa jossa asiat ovat miten ovat, ja jokainen näkee tämän maailman oman elämänkokemuksensa kautta. Ja uskon että jokainen kirjoittaja tekee parhaansa näissäkin asioissa pohjautuen omiin elämänkokemuksiinsa. 

Kun lukijat sitten lukevat tarinaasi oman linssinsä värittämänä, he poimivat sieltä eri asioita tai samoja asioita eri tavalla. Joku kokee ongelmallisena stereotypiana tuon miespäähenkilön, joka huolehtii, että naispäähenkilö saa tarpeeksi ravintoa, jollekin toiselle se voi olla seksikästä vaistoihin vetoavaa huolenpitoa ja jollekin taas silmiä avaavaa, että ehkä jotkut miehet eivät kehotakaan naisiaan laihtumaan tai pidä vain langanlaihoista supermalleista.

Minun vinkkini tähän tilanteeseen on aika pitkälti sama perusvinkki, jolla pärjää kirjoittaessa tilanteessa kuin tilanteessa, olipa kyse sanavalinnoista tai hahmon suunnittelusta tai mielenkiintoisten juonenkäänteiden keksimisestä: 

Pysähdy ja kysy itseltäsi miksi. 

Älä valitse suorilta käsin ensimmäistä vaihtoehtoa mikä pompahtaa mieleen vaan anna aivojesi myrskytä, ideoi, pohdi, kyseenalaista, inspiroidu. Kurkista oman kuplasi ulkopuolelle, haasta ja kysy. Hanki tietoa, pyydä mielipiteitä, apua, koelukijoita. 

Tee päätös lopulta itse omien arvojesi, makusi ja fiiliksesi mukaan. Tee päätös tietoisesti, eli tiedä, mitä sillä haluat ja haet takaa, mutta tiedosta, että joku toinen tulee todennäköisesti tulkitsemaan sen kuitenkin eri tavalla ja se on täysin ok. Kaikkia ei pysty miellyttämään eikä 100% oikein pysty tekemään, kun asiat eivät yksinkertaisesti ole mustavalkoisia. Aina voi oppia, muuttaa mieltään ja pyrkiä parempaan, katua ja anteeksiantaa. 

Jos haluat antaa ihmisten lukea tekstejäsi, niin siihen ajatukseen kannattaa totutella, että joudut luopumaan kontrollista etkä voi pakottaa muita näkemään tai tulkitsemaan asioita juuri sillä tavalla, miten itse näit ne kirjoittaessasi. Eli kirjoita sellainen kirja, minkä itse haluaisit lukea ja mistä voit olla ylpeä - ainakin suurimmaksi osaksi. Täydellisyyttä ei ole. Taidot ja tiedot karttuvat koko ajan ja maailma muuttuu ja sinä muutut, eli muista että teit parhaasi siinä tilanteessa, missä olit, kun kirjoitit.

Huom!!!!!! Kun kirjoitat ensimmäistä versiota tarinastasi niin silloin ei pysähdellä jokaisen sanan tai yksityiskohdan äärelle pohtimaan syntyjä syviä ja miksi juuri tämä sana vaan pääasia on saada se teksti paperille olipa kuinka kliseinen tai kökkö tai mitä tahansa ja sitten editoidessa voi aloittaa tarkemmat analyysit!

Haluan nyt vielä korostaa että on tosiaan täysin ok valita jättää kehot tai jokin muu piirre kuvailematta omissa tarinoissa tai kuvailla juuri niin paljon ja sillä laajuudella kuin haluaa. Kenelläkään ei ole velvoitetta juuri omassa tarinassaan haastaa näitä nimenomaisia stereotypioita, vaan jokainen saa valita millaisiin asioihin, haasteisiin ja teemoihin keskittyy.

Eikä myöskään erilaisten kehojen tai piirteiden esiin tuominen tarkoita, että kirjoittaja olisi pinnallinen tai keskittyisi vääriin tai epäolennaisiin asioihin tai että kaikenlainen kuvailu ihmisten ulkonäöistä tai muista ominaisuuksista pitäisi häivyttää "koska ihannemaailmassa sillä ei ole mitään väliä". 

Kaikenlaisia tarinoita ja kirjoittajia tarvitaan❤

Tuli vielä mieleen siihen liittyen, kuinka usein vaaleat ja hoikat hahmot jäävät kuvailematta, kun taas toisenlaiset (tummaihoiset ja isokokoiset) kuvaillaan, niin tässäkin taustalla voi varmasti olla monia juttuja: esim. jotkut hahmoista halutaan jättää lukijan kuviteltavaksi, mutta halutaan varmistaa, että myös representaatiota löytyy. Tai että pelätään pinnalliseksi leimaamista jos kuvailee (pää)hahmoaan siroksi ja hoikaksi. Tai sitten ei tosiaan vain tule mieleen ajatella asiaa.

Tämä oli musta mielenkiintoinen juttu ja tunnistan sortuneeni itse tähän oletusarvoiseen ajatteluun sekä kirjoittajana että lukijana! Mutta armollinen kannattaa olla sekä itselle että muille, niin kuin sanottua niin tällaiset mallit tulee ulkopuolelta ja niitä yritetään sitten pala kerrallaan muuttaa.

Ja jos päähenkilö on siro ja hoikka, ei sitä kannata nyt rynnätä muokkaamaan. Voi kuitenkin pysähtyä kysymään sen miksi-kysymyksen, oliko tämä nyt se eka juttu mikä tuli mieleen, kun ajattelen (fantasia)kirjan päähenkilöä vai onko syy esim. se että päähenkilö on kasvanut köyhyydessä tai sodan keskellä tms. Tai onko tämä vain yksinkertaisesti se miten itse näet päähenkilösi ja millainen haluat hänen olevan.

-mariidah