Rivien välissä

 Tämä kysymys on jälleen kerran alkanut poltella mielessäni, kun lähestyn sekä Vesi välissämme- että Pihlajapalatsi-käsikirjoituksen kanssa vaihetta, jossa todennäköisesti tarvittaisiin uusia koelukijoita. Fiilikset tekstin jakamiseen vaihtelevat tietenkin riippuen kirjoittajasta, tekstistä ja sen vaiheesta. Jotkut ovat hyvin innokkaita jakamaan tarinansa maailmalle, vaikka keskeneräisinäkin, jotkut taas eivät millään haluaisi näyttää niitä muille. Mitään yksinkertaista sääntöä jakamiseen ei olekaan, sillä joku toinen voi hyötyä palautteesta aiemmassa vaiheessa ja joku toinen myöhemmässä. Kannattaa siis seurata omaa fiilistään, mutta myös hieman kyseenalaistaa sitä. En ehkä voi sanoa, kuinka monta kierrosta sinun pitäisi editoida käsistäsi ennen sen jakamista, mutta sanoisin, että on mahdollista hankkia koelukijoita liian aikaisin ja liian myöhään. Photo by Hybrid on Unsplash Tekstin jakaminen liian aikaisin Olen törmännyt tähän tilanteeseen sekä itse että kuullut muiden kokemuksi...

 Sain TikTokissa kysymyksen postaukseeni Kuinka kirjoittaa oikeasti pelottava hirviö ( blogiversioon tästä ), että kuinka kirjoitetaan karmiva tarina. Itsellänihän ei juuri ole kokemusta varsinaisista kauhutarinoista, sillä mielikuvitukseni on liian vilkas enkä oikein siedä liian pelottavia tarinoita. Tein kuitenkin taustatyötä ja koostin erilaisia vinkkejä kauhun kirjoittamiseen. Tietenkin karmiva tarina voi olla myös jotakin muuta genreä ja useita näistä vinkeistä voikin hyödyntää myös siinä mielessä! Kuinka kirjoittaa kauhua? 1. Mieti, mikä sinua pelottaa  Tutki tuota pelkoa ja sen alkusyitä ja välitä pelko lukijalle. 2. Hyödynnä tuntemattoman pelkoa Älä selitä liikaa, vaan jätä asioita mielikuvituksen varaan. Se, mitä emme tiedä, pelottaa usein paljon enemmän kuin se, minkä tiedämme. 3. Anna lukijalle aikaa tutustua hahmoihin Kun hän välittää heidän kohtalostaan, on tarinakin pelottavampi. 4. Tee jännite selväksi Mitä hahmoilla on pelissä, mitä he voivat menettää? Jo...

 Olemme nyt palanneet arkeen pieneltä lomareissultamme. Tai oikeastaan reissu kesti vain viikon ja toinen viikko lomasta meni kotona Firenzessä. Olimme ajatelleet jatkaa turisteilua täällä, mutta sää oli kertakaikkisen kamala. En muista ikinä nähneeni näin paljon rakeita Suomessa! Pakko myöntää, että olin siitä salaa iloinen. Kävimme siis Napolissa, Pompejissa ja Ischian saarella, eivätkä jalkani tuntuneet millään toipuvan kaikesta siitä kävelystä. Etenkin tuo Pompeji oli melkoinen koettelemus, vaikka samaan aikaan oli aivan haltioissani. Uskomattoman hieno paikka! Historia tulee siellä aivan ihoon kiinni. Sain siis hyvän syyn käpertyä sohvalle teepannun kanssa lukemaan kirjoja. Katsoin Bookbeatista, että maaliskuussa tuli luettua/kuunneltua 11 kirjaa, viimeisellä viikolla vauhtia yksi per päivä (reissussa en tainnut lukea kuin yhden). Oma kuva Pompeijista, taustalla Vesuvius Ja se on tehnyt aivan mielettömän hyvää! Niin mielialalle kuin kirjoittamisfiilikselle. Enimmäkseen luin nu...