Editointia kustannustoimittajan kanssa
Tänään sain valmiiksi ensimmäisen editointikierroksen kustannustoimittajan kanssa. Siihen väliin osui kesäloma, joten en tiedä minkä verran aikaa seuraaville kierroksille varataan, mutta ainakin nyt minulla oli reilu kaksi ja puoli kuukautta muokkausten tekemiseen. Pidimme siis palaverin kesäkuun lopussa ja deadline oli nyt. Pitkästä ajasta huolimatta minulla oli ihan hirveä kiire välillä, kesällä kun lähes joka viikonloppu on ollut varattu ja aikaa on mennyt uudesta koiranpennusta ja asunnosta huolehtimiseen. Olenkin ollut ajoittain aika kuormittunut ja suosiolla unohtanut esimerkiksi somen.
On aivan mahtavaa työskennellä kustannustoimittajan kanssa ja saada ammattilaisen vinkkejä kirjoittamiseen. Etenkin on ihanaa, kun joku muukin on innoissaan käsikirjoituksestani ja saan höpöttää siitä hänen kanssaan. Mutta loppujen lopuksi itse työskentely tuntui aika tutulta - olenhan monta kertaa aiemminkin saanut palautetta käsiksestäni kirjoituskurssien ja kirjoituspiirien yhteydessä ja sitten editoinut sen perusteella.
Oli siinä kuitenkin myös eroa. Ensinnäkin minulla ja kustilla klikkasi tosi hyvin - olimme hyvin samoilla linjoilla siitä, mihin suuntaan tarinaa pitäisi viedä. Tuntui, että puhuimme samaa kieltä. Hänen tapansa antaa palautetta sopii minun tapaani vastaanottaa sitä. Kävimme asioita läpi keskustellen, perustellen ja pohtien, eikä minulle kertaakaan tullut oloa, että käsikirjoitusta yritettäisiin sovittaa muottiin, johon se ei sovi. Jotain tällaista nimittäin ehkä pelkäsin hieman etukäteen.
Huomasin palautetta läpikäydessäni, että jotkut pointit olivat itse asiassa sellaisia, mistä minulle on jo aiemmin huomautettu. Tuolloin palaute on vain tullut sellaisessa muodossa, että en ole ensinnäkään ihan ymmärtänyt, mitä sillä on haettu takaa tai miksi, ja lisäksi se on ehkä esitetty sen verran kärkevästi, että minulle on tullut vastareaktio. On tuntunut, ettei palautteen antaja yhtään ymmärrä tarinaa tai tapaani kirjoittaa. Kustannustoimittajan sanoessa asiasta ymmärsin heti, mitä hän tarkoitti ja miksi toisin olisi parempi, sekä sain myös hyvän idean siitä, miten korjata asia. Kokonaisuudessaan palaute olikin erittäin inspiroivaa ja lähdin todella hyvällä mielellä muokkaamaan tekstiä.
Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että tarina on saamassa sen muodon, mihin olen sen alun perinkin tarkoittanut, etenkin hahmojen osalta. Aina en ole osannut hahmottaa, miksi jonkun henkilön motiivit tuntuvat epäselviltä, mutta kustannustoimittajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen ymmärrän hahmojanikin paremmin.
Muutoksia tuli paljon, mutta myös ehkä vähemmän mitä odotin. Paljon on säilynyt samanlaisena tällä kierroksella, tarinan ydin ei ole muuttunut, vaan tullut paremmin esiin. Ehkä isoin muutos oli tuli historiajuonen käsittelyyn, ei niinkään takaumaluvuissa, vaan siinä miten nykyajan hahmot suhtautuvat siihen. Kun he aiemmin heti alussa tiesivät paljon siitä, mitä menneisyydessä tapahtui, nyt se paljastuu sekä hahmoille että lukijoille pikkuhiljaa. Näin jännite pysyy paljon paremmin yllä. Olen todella iloinen, että kusti osasi ehdottaa tätä. Käsikirjoituksen aivan ensimmäisessä versiossa oli oleellista, että hahmot tiesivät tapahtumista ennestään, mutta muokkausten myötä se ei ollut enää juonen kannalta oleellista ja juuri tuon jännitteen kannalta tämä versio toimii paljon paremmin.
Pohtiessani palautettani ja editoidessani sain myös aivan uusia ideoita, joista emme kustin kanssa edes keskustelleet. Muutin mm. historiajuonen loppuratkaisun. Voi olla, että palaamme vielä alkuperäiseen, mutta siinä on tiettyjä kliseitä, jotka ovat koko ajan häirinneet. Myös hahmonkaarien kannalta pidän nykyisestä lopusta enemmän.
Viikko sitten kävin vierailulla Bazar-kustantamossa ja samalla pääsin tutustumaan myös WSOY:n tiloihin. Paikalla oli kustannustoimittajani lisäksi toimituspäällikkö, joka oli ihan ensimmäinen henkilö, joka alun perin otti minuun yhteyttä. Söimme kakkua ja juttelimme käsikirjoituksesta sekä ylipäätään kirjoittamisesta ja kustantamisesta. Keskustelussa tuli hyviä ideoita käsikseen ja lisäksi päädyimme jo pohtimaan kirjan nimeä, sarjan nimeä ja kanttakin! Näissä asioissa minulla ei ole vahvoja mielipiteitä, sillä en erityisemmin välitä käsiksen työnimestä. Kaikki ideat mitä siellä heiteltiin, kuulostivat todella kivoilta!
Isoin ero tässä kaikessa aiempaan onkin se, että nyt tämä on yhteistyötä. En enää saa palautetta ja jää sen kanssa yksin, vaan rinnallani on jo nyt useampi ihminen työstämässä kirjaa eteenpäin. Tämä on alku sille, että päästän kirjan käsistäni jonain päivänä. Pikkuhiljaa siitä täytyy päästää enemmän ja enemmän irti, kunnes lopulta luovutan sen maailmalle kokonaan. Mutta nyt vielä toistaiseksi täytyy keskittyä tekemään siitä paras mahdollinen versio ja olla miettimättä julkaisua. Helpommin sanottu kuin tehty!
Mitä seuraavaksi? No, editointi ei lopu tähän. Kävimme tällä kertaa läpi isoja linjoja, juonta, hahmojen motivaatioita ja hieman rakenteellisia seikkoja. Odotan nyt kustannustoimittajan palautetta tästä uudesta versiosta ja sitten jatkan työstämistä. Ajan kanssa siirrymme pienempiin yksityiskohtiin ja kieleen. Ja aina kun välissä on aikaa, kirjoitan jatko-osia. Tällä hetkellä itse asiassa aion jatkaa kolmosen historiaosuutta! Kakkonenhan on siis ihan kesken, mutta koska mummoni auttaa minua kolmosen kanssa, en halua siirtää sitä liian pitkälle tulevaisuuteen. On paljon helpompaa, kun joku pystyy vastaamaan kaiken maailman pikkukysymyksiin, kuten vaatetukseen tai koulunkäyntiin 1940-luvulla ja myöhemmin, eikä kaikkea tarvitse itse kaivaa netistä ja kirjoista.
Täytyy myös myöntää, että sormia syyhyttäisi päästä editoimaan säeromaania, sillä tosiaan sain siitä palautetta jo alkuvuodesta eräästä toisesta kustantamosta, mutta yritän nyt ensin keskittyä saamaan ainakin pari ensimmäistä osaa tästä sarjasta paperille.
Joten takaisin sorvin ääreen. Ja jos jotakuta kiinnostaa nähdä lisää, miltä kustantamossa näytti, tsekatkaa joko minun TikTokini tai Instagramini!
-mariidah
En malta odottaa, että pääsen lukemaan joskus kirjasi. Olen lukenut blogia pitkään ja olen vaikuttunut sinnikkyydestäsi. Ihanaa, että unelmat voivat toteutua!
VastaaPoistaOi ihan superihanaa kuulla! Kiitos paljon kommentista<3
Poista